Sikkepitkä tarina ekoista päivistäni Intiassa

Tämän kirjoitin muistaakseni Schipolin kentällä Amsterdamissa:

Ihme kyllä sai jopa nukuttua ennen lähtöä, herätys oli joskus 0415.

On kyllä ihan jäätävän pitkä matka, Damista Mumbaihin lentää vähän yli 13h.
Schipolin kentällä oli suunillee parin tunnin vaihtoaika joka ois ehkä pitäny käyttää pakaroiden vetristämisee enneku alko toi kevyt 13h istumisreeni. (edit: 8h)

En oo ikinä menny näin pitkää matkaa yksin lentokoneella, ja välil on ihan vitun kuistikol et what do mut luotan vaa et mun kamat löytää mun luo, kun esim täs Schipol – Mumbai välil mun rinkka ilmeisesti matkustaa yksinää oikeesee paikkaa. Toivottavasti.

Mumbaissa oon perillä joskus 23 jälkeen illalla, jonka jälkeen on 9h venailu Mangaloren lentoon.

Schipolkii on aika iso kenttä, niin saa nähä sit et mites toi Mumbai, mut en eksyny täälkää et salettiin oon oikeesti joku vainukoira suuntavaistoni suhteen ja oon aina aeimmin vaa huijannu etten muka ois ihan kartal aina. No sillon kerran ku eksyin ku käytin koiraa ulkon kerrostaloalueel ni en huijannu.

Schipolin kentällä oli jättiläisiä, joiden sylissä sai istua, ja mikä parasta: itestään huuhtoutuvat vessanpöntöt, oosssooom!

Sitten jatkoin joissain, ehkä Mumbaissa:

Ennen koneeseen pääsyä joku setä haastatteli aika tarkkaan kaikkee mun matkaa liittyvää, piti kertoa esimerkiks et kuka mut toi lentokentälle ja kaikkee, sitku tajusin et se on sillee suht vakavamielist eikä sen virkailijan uteliaisuutta ni alko jotenkii kuumottaa, plus sit menetin mun englannin puhumisen kyvyn ajoittain. I has dem burgers only for I. Gö ögö gaah.

Mumbaihin laskeuduttaessa oli aika yllätys, et ihmisii asuu ihan kiitoratojen vieres siel niissä hökkeleissään. Että what. Mumbain kenttä olikii vähän isompi kompleksi kun Helsinki tai Schipol. Meni jotain 10-15 minuuttii bussilla sinne toiseen, kotimaan terminaaliin, minne sit menin venailee seuraavaa lentoo.
Ja siel oli pyssy- ja pamppuvartioita! Mut siis ei sellaset körmyt pelota, ku tiiän et näytän ihan joltain 12-vuotiaalta ni ei kukaa sillee haluu mulle mitää pahaa tehä. Salettiin. Jälkeenjääny lammashymy naamalle ja kuolaa valuun suupielest ni pysyy epämiellyttävät tuttavuudet loitolla.

Mumbaissa väsytti ihan sairaasti, ja ainii, huijasin taas facebookis et lento ois kestäny jotain 13h, no ei se kestäny vaa jotain päälle 8. Ku en oikee tajunnu et niis lentolipuis ilmotetuis ajois otetaa huomioo myös toi aikavyöhykkeen muuttuminen, mut ei se mitää hihi :)
Ton Mumbain lennon aikaa tajusin sen, et kaikki tuijottaa, koko ajan. Se on ihan friikkii. Mumbain kentällä joku nainen tuijotti sika kauan ja sit osotti sormella ja esitteli pojalleen. Haha, meikä, friikki, voi kamalaa nyt saan pienen tunteen miltä jostain maahanmuuttajista tuntuu.

Mumbain kentällä siis se venailu oli jotain 9h, ja jossain kohtaa alko tuntuu et hajoo aivot kun ei pystyny nukkuu kun kaikki hienot lepotuolit oli varattu kokoajan, tietysti. Kaikki kyttäs niit ihan haukkaan ku vapautu, mut sit mäki onneks tajusin olla vikkelä ni sai nukuttuki jonkuu verran.

Ei oikeestaa kauheesti jännittäny ennenku sitten perillä Mangalores, kun sitä aiemmin kaikki oli sillee selvää et menee vaa lennolta lennolle. Mangalores piti keksii ite et miten pääsen Bangaloree jonne on jotain yli 400 km. Aloin melkee itkee ku tajusin et huh huh, pelottaa, yhyy, mut sit vaa menin vessaa järjestelee mun kamoi ja stäshäämää isoi seteleit ku tuli hetkellinen maailman pelko ja olin varma, et mut ryöstetää heti ku astun ulos lentokentän hellästä ja turvallisesta huomasta. Mut sit kokosin itteni ja menin puhumaan taksia, ja sitten otin ja menin taksilla bussiasemalle.

 

Sitten päästiin asian ytimeen, ja olin jo Mangaloren bussiasemalla:

Olin kyl vähän jo tietonen Intian liikennekulttuurist, niin sitkun siin taksis ei ollu turvavöit ni vähä jännitti. Koitin heittää sille kuskille jotain aja varovasti -läpyskää mut se ei varmaa tajunnu. Tai sit ei vaa oltu samoil taajuuksil.
Nii liikenteest, ihan vittu greisii. Kaikki tööttää koko ajan, tööttäämisel ilmotetaa esimerkiks se, et mä tuun nyt täält takaa et väistä. Ja joku sääntö on vissii et pienemmät aina väistää. Tyypeil ei oo kypärii ku ne ajaa skoottereil sun muil mopedeil muiden kaistapäiden keskel. Tääl hahmottaa jotain kaistoi viel vähemmän ku isolla kirkolla eli HESA:ssa, kun tääl on vasemmanpuoleinen liikenne, mut silti tyypit ajaa oikeella koska sielt ohitetaa. Eli kaikki ajaa vastakkain ja vierekkäin ja tööttäilee menee mut eiköhän ne oo ihan hyvii siin, turhaa pelätä! 

Random hoodz Mangaloressa

SIISTI JUTTU: Kookospuut! Sikanaa, kaikkialla, tyyppien kotipihoil, ei vitsi miten siistii jos omal pihal ois kookospuita!

Nii siis tää matka koki kyl sillee tosi jyrkän positiivisen nousun tossa kun pääs sielt lentokentält pois. Noniin sitten siellä Mangaloren bussiasemalla se taksikuski tuli ystävällisesti auttaa mut löytää sen tiskin mist sain tietää aikataului. Bussilaitureil olin sit taas ihan kujal et mihin bussii pitäs mennä. Mut tiettykin se selvis, ja sit selvis et yks tyyppi joka tuli samaa bussii, oli aika etevä puhuu englantii. Ja se oli tosi mukava, juteltiin koko matka ja sit se toimi mun tulkkin sillee muiden kaa ku muut siel ei oikee puhunu englantii.

Maisemaherkkuset bussista

Ei vitsi, sit jossain kohtaa me pysähyttii syömää. En sielkää oikee tajunnu et mikä on homman nimi, mut se mies taas onneksi ihanaa neuvoi, ja sain ruuan eteeni.
Nii joo, se oli eka kerta kun söin yhdellä kädellä. Ja kaikki tuijotti, ja lopulta odotti vaan mua kun se ei sillee oikee sujunu, ja pitiki sit siirtyy lappaamaa riisii naamarii jollain lusikal mikä oli terkotettu johonki soosii siin aterias. Huh. Siinä ne sitten tuijotti ja vakuutteli et ei kiirettä ja keinutteli päitään

Ainiin, toi pään heiluttelukeinuttelu on ihan ihmeellinen. Olin siitäkii lukenu, et intialisil on tapaan jossain tapauksissa x heiluttaa päätää sillee omituisesti, ni todellaki, koko ajan päät heilumas ja mä en tajuu miks! Mun elekielitulkinnan mukaan se on jotain et ”daa typerä nainen” mut ei se taida olla. Ehk se valkenee viel täs jossain kohtaa. Tai sit vaa katon googlest. Hahah.

PARAS JUTTU: Bussimatkal näin apinoita! OIKEITA LUONNON PAVIAANEJA! Oioioi hassut apinat, harmi kun vaan sitten huristeltii ohi nii ei kerenny kauempaa ihmettelee. Aiemmin olin nähny kun kanoja kuljetettii kuorma-auton kontissa pienissä häkeissä monta ahdettuun yhtee, ja tuli paha mieli, mut sit onneks tuli apinat, ne on aina pelastajia okei.

Tiivistelmä: bussimatka oli kiva ja hienoi maisemii hitsivie ja siel oli tilaa nukkuu. 

  

VIHDOIN yli vuorokauden matkustamisen jälkeen:

Bangaloree kun päästiin ni oli sikapimeetä ja alkanu sataa. Se mun tuttavuusmies sano et voi neuvoo mut hotellille ja sitten vaa seurasin sitä ku lähettii bussista pois. Tosin se sit meniki toisee bussii ja yksinää sit taistelin itteni tänne hotelliin, kävelin kusipaskaliejussa ja inhotti ja sit onneks löysin sisäänkäynnin tänne.
Huoneessa on sänky, telkkari, tuolei, pöytä ja vessa. Ja suihku. Joka siis on noro vettä mikä tulee jostain tollasest suihkuasiasta. Hanan yllä lukee HOT, mä oon vähän eri mieltä siitä. No siis turhaa täst on puhuu, annetaan kuvien puhua puolestani!

Mah crib

Vessa- ja suihkubisnekset, on myös suihku josta tulee noro vettä, mut se ei tullu kuvaa höh.

Henkeäsalpaava näkymä ikkunastani, the mighty LÄJÄ 2012!

 Täällä oon maanantaihin asti kunnes meen sinne meiän FSL tapaamiseen ja alotan mun orientaatioviikon. Oioi, oispa jo pian kun nyt musta tuntuu etten enää uskalla lähtee täst hotellihuoneest mihinkää. On sillee nälkäkii mut en jaksa lähtee tarpoo tonne liejuu näin myöhään.

Sitten koitti uusi ja ensimmäinen kokonainen päivä Intiassa, Bangaloressa

Täällä mä söin ja tulin rohkeammaksi.

Nukuin jotain 12h ekana yönä. Semisti ahisti ajatus et pitää lähtee pois hotellista ja ettii joku ruokapaikka ja sit viel löytää takas. Nyt on jotenkii herkil ja joku matkustamisen aivovamma kun itkettää niin herkästi. Itketti kun Ville sano et mun formuloist vaa laakerit on mun ja itketti kun tilasin ruokaa ravintolassa, kun se oli niin hankalaa, koska en tienny yhtää mitä ois pitäny tehä ja sit itketti kun näin kyltin:

Ihan ihmeellistä. Mut onneks sain tilattuu ruokaa ja pelasin sillee varman päälle ja otin jotain kiinalaista koska tiesin et sit tulee jotain aterimii mukana, ois ehkä ollu liikaa siin tilantees koittaa räveltää ruokaa sillä yhellä kädellä kun kaikki tuijottaa ja hihittää. Salettii ois hihittäny!

Kun olin saanu ruokaa, must tuli rohkea pieni sammakko, ja menin vähän tutkailemaan paikkoja!
Menin siis sellasille hämärille kujille, kun teki mieli, ja ajattelin et hymyilen vaa kaikille jotka tuijottaa, eli kaikille, niin sit on kivaa ja hyvin. En ymmärrä, oli niinku ihan toinen maailma kun loikkas siltä isolta tieltä jonnee tien poikkeamaan. Ekaks olin ihan innoissani, kun tunnistin sen roskapaskaläjän, joka näkyy mun hotelli-ikkunast! Siistiä! Sit siel kasas oli koiria! Sit piti ottaa kuvia, tietty. 

Siellä se horisontissa siintää, tuttu ja turvallinen LÄJÄ!

Koiratkin hengailee LÄJÄ:llä

Sitkun tajusin et oon niin lähellä omaa hotellii ni ajattelin mennä uusille kujille ja TATAA oli yks kaks IHANSIKANAAKAIKKEE settii kaikkialla. Jännittäviä ruokajuttuja ja kaikenmaailman krääsän myyjiä. 

Joku otti lepii hauskas paikas, otin kuvan ja koira photobombas!

Sit kun aikani olin siel töhöillyt, niin joku poika, varmaan mun ikänen tuli kysyyn multa et oonko eksyny ku sillä tavalla just siellä palloilin, mut sanoin et en oo et tulin vaa vähän kattelee. Sitten se sano mulle: ”Many people are having eyes on you, this one of the most dangerous places in Bangalore, be careful.” Huh huh. Näytin just varmaan sellaselta naivilta turistilta kun loikkelehdin siellä liikenteen keskellä urpovirne naamalla. Sit se kysy et haluisinko mennä syömää jonnee sen kaa, mut olin just syöny niin sit en menny. Vaik nyt jälkeenpäin mietittyn, ois ehk pitäny ni sit ois päässy kuulee kaikkii paikallisii juorui, mut olin niin hämmentyny et mulle puhuttii niin fluent englishii et menny.

Niin menin sitten vähän seikkailee, vaik JUST OLI VAROTETTU AI KAMALAA ei niin saa tehdä, tiedän, piti sanoo koska tiiän et mun porukat lukee tätä. Hihih.
Mut emmä kauaa kerenny huiteleen, kun tajusin et oeh noes kohta tulee RIPULI, RIPULI, RIPULI ON LÖYSÄÄ KAKKAA. RIPULI, RIPULI, RIPULI ON KOSTEEAAA (Osaatteko ton melodian? Jos ette niin voi höh kysykää joltain). Niin sit lähin pikimmiten ettimään hotelliani, mut ostin kyl matkal sandaalit ja pullon vettä. Sandaalien myyjä otti musta kuvan, hauskaa. Sit tulin hotellille ja tiiätte varmaa loput heh heh. Imodiumii naamaa ja telkku pyöriin! Maailman paskin turisti, kattoo vaa telkkarii, mut mul onneks yli 3kk aikaa tehä muuta.
Vetoan kulttuurishokkiin. Tosin on ehk pakko käyä ostaa viel ruokaa ja SUKLAATA myöhemmin.

Ainiin unohin sanoa. Paska ja kusi haisoo, ihmiset pissii ja kakkii minne haluaa. Siks vähän inhottaa ajatus et eilee kävelin sateessa jonka ansiosta kaikki kuset ja paskat vaa vyöry kaduil, mut siks ostinkii noi sandaalit ni on helpompi pestä.

TOINEN AINII: Ei hitto :DD katoin just ikkunast ulos tonne kauniiseen LÄJÄ:än, niin siel oli tyyppei pissaamas! Hahaa ei hitsi vessa-BB, tykkään!

Sitten illalla

Emmie jäänykkää sit vaa makaan loppupäiväks, vaan otin mission Vodafone ja uuden liittymän hankkiminen. Mul oli osote liikeesee ja kaikkee: Store, Ground Floor, No 35, 1^st Main Road, Opp to Commercial Tax Office, Gandhinagar, Bengaluru 560009. Mitäpä lottootte selvenskö kauheesti? No eeeei. Mut koitin silti kun on puhelimessa hieno hi-tec modern age technology ja NOKIA navigaattori. Se kyl vaa ehk sekotti ja pyörin ympyrää jotain 15min. Päädyin sit jotenki jonnekki, mis en enää oikee tienny et mis oon ja sit alko aaaaahistaa! Sit tajusin, et koska mul on se osote kirjotettuna lapulle, niin otan tietty autorikshawn koska kyl ne tietää mis mestat on! Plus ne on tosi halpoja ja superkäteviä just jos on vähän että mitäs ja missäs. Oli aika hurjaa kyytii taas, ja sit mut jätettii jonneki mis sen myymälän piti olla. Mut emmä sitä löytäny, ja sit kyselin tyypeiltä tietääkö ne missä se on, ja muutaman kyselyn jälkee löysin sen myymälän! Olin jo vähän itkeny matkal kun olin taas jossain paikassa x mist en tienny mitää, mut sit helpotti kun löysin sen myymälän.

Mut sit, tittidii, en ollu ottanu passii mukaa! SHITFUCK! Sit selvittelin vodafonesedän kaa jotain, ja se eka suositteli, et meen jonnee toisee vodafonee joka ois lähempän, kunnes ne katsoi intterneteistä et mun hotelli on oikeesti aika lähel just sitä kyseistä myymälää. Olin matkustanu sinne jotain tunnin, sit aloin menee siin vähä säpäleiks ku harmitti niin sikanaa ja tiesin et en kuitee löydä nopeesti takas hotellille kun olin ollu sen riksan kyydis ja kaikkee. Sit se vähän neuvo mihin suuntaa lähen, ja ihan ihmeiden kaupal aloin hahmottaa mis oon, ehkä.

Sit tajusin yhen jutun mikä osottautu tosi hyväks ja hienoks ja suosittelen kaikille lämpimästi: muistisäännöt. Tajusin, et katon aina et millanen putiikki on siinä kulmalla mistä käännyn, ja millasia maamerkkejä niin helpottaa kummasti. Sit pääsinkin aika nopeesti takasin kun mul oli ne hienot muistijutut!

Olin toivoa täynnä, jee, nyt saan intialiittymän ja ennenkaikkea, interwebsit! Annoin mun passin sille sedälle ja se tutki sitä hetken ja pyys jotain todistusta mun Suomen osotteesta. Sanoin et mitä, voin kyl kirjottaa sen lapulle, mut se oli et ei, passissa pitää lukea, et en voi myydä sulle mitää jos ei lue. Sit aloin taas vähän itkee mut sillee et ei se nähny ja piti mua varmaa hulluna ku tuijottelin sit kattoo ja koitin selittää et Suomen passissa ei ikinä oo kenenkää kotiosotetta. Sitten se onneks konsultoi muita työntekijöitä siellä, ja sano et ok saat liittymän.
Mut sit se halus passikuvan musta. EIPÄ JUST SATTUNU MUKAA, ihme juttu!
Itkut vol 4590 mut sitten onneks samalla kadulla oli kuvaaja minne sit kipitin äkkiä ottaan passikuvat, 8kpl 50 rupiaa, eli alle euron. Tääl on niin halpaa et en varmaa enää suostu ostaa mitää Suomes.
Sit tykitin täysii takasin hoitamaan homman loppuun, ja nyt se menikii ihme kyllä ihan putkee.
Juteltiin jopa mukavia ja oli paljon pään heiluttelua ja muuta sellasta. Sain liittymän.
Sitten menin syömään jotain maailman tulisinta ruokaa ja meni melkein litra vettä siin samal ku meinas toi suu räjähtää. On just sopivasti tollanen pieni mukava afta tulos kans, great combo näiden tulisuussettien kanssa!
Tällä hetkellä koitan saada sitä nettiä toimiin, onpa hankalaa!

Ainiin, jossain kohtaa muistin epämiellyttävän asian viimeyöstä. Heräsin kun kuulin kun koira tai koirat haukku, ja hetken päästä joku koira huus sellasta huutoa, etten oo kuullu et koira huutaa. Joku varmaa pahoinpiteli sitä tosi pahasti, se oli ihan järkyttävää. Toivottavasti pääs tuskistaan pian.

Loppukevennys: 

 

Iltameinigit