tiistai 9. lokakuuta 2012

Eka päivä opepuuhis!

Tänään tein siis nyt niitä oiketa opetushommia ekaa kertaa. Olin valmistautunut hienosti ja oli kaikenlaisia suunnitelmia, et mitä sitten teen lapsujen kanssa. Opeteltiin kirjottaan numeroita, mikä olikin aika hankalaa niille. Aluks vaikutti, et ne on aika etevii kun kaikki vastaukset tuli tosi nopsakkaa, mut sitkun alettiin tekee kirjotushommia, et kuuleman perusteella kirjottaa numeron, se oliki jo hankalampaa. Täten siis ajattelin, että eräs missioni nyt täällä olisi, että ne oppis kirjottamaan rajatun määrän numeroita muutenkin kun kopioimalla taululta. Mul ei oo mitään hajua, onko se mahdollista, mut toivon et on.

Toisekseen opiskeltiin naaman osia, ja huomenna mennään kaulasta alaspäin, jipii! Toinen missio mulla on että lapset oppis esittelemään itsensä ja kysymään toisen nimeä ja vointia silleen automaattisesti, ja osais vastata kun kysyy että miten voit.





Luokkahuone ja pikku painit menos.

Keittiö!

Keittiön pesuhuone

 On kyllä aika ongelmallista mun mielestä, että täällä opetellaan kaikki vaan hokemalla ja ulkoota. Ja on aika ongelmallista et osa on 5 ja osa 14 vuotiaita. Mut muuten meni kyl aika kivasti, oli hauskaa, paitsi sillonku olin käyttäny kaikki oljenkorteni ja aikaa oli viel jäljellä paljon.

 Pelkän englannin opettaminen n. 5 tuntii päivässä on aika hankalaa, varsinkin kun täytyy pitää mielessä se, kuinka paljon ihmisaivo pystyy imee infoo itteesä päivässä, ja vielä se et kuinka paljon eri ikäset voi. On hankalaa miettiä, et käsitteleekö liian erilaisia aiheita, ja että tajuaako ja oppiiko ne lapset oikeesti mitään. Vielä kun siellä osa porukasta tekee jos huvittaa, ja jossain kohtaa havaitsin pienen kadon luokkahuoneessa :D Tietysti sit leikittiin välillä, ja kun oltiin rikkinäistä puhelinta mun vieressä oleva pikkupoika sano et mä aina pilaan kaikein ja kuulen ja sanon väärin :D Ahahahah nii se varmaa kyl oliki. Sorry boys!





No tälläst porukkaa! Ihanat pikku riiviöt.

Onneksi siellä kuitenkin on niitä niiden omia opettajia/ohjaajia jotka sit aina tarvittaes selventää niille mist on kyse ja laittaa ne järjestyksee. Oonko jotenki kova ja kylmä ihminen ku en ala itkee siel aina kun ne lyö lapsia? Mä tiesin jo valmiiks et tääl tehää niin jos joku ei tottele ja höntyilee ympäriinsä, niin sillee jotenki ei oo mikään shokki. Ja kuitenkin se on arkipäivää tääl lapsille, ja mun tehtävä ei oo alottaa mitään Intian pedagogista vallankumousta.

Ne pienimmät pallerot on kyl tosi sulosii, ja tosi NINJOI, taistelin tänää kungfukarateninjailua monen kanssa, vitsi et jotku pienet lapset osaa lyyä lujaa! Olin varma et tulee mustelmii käsiin mut ei oo viel näkyny. Hehe.



Vasemmalla koulu, oikeella joittenki himoi.



Toikii on jonkun koti, aatelkaa, kaikenlaista.



Nyt vaan väsyttää sikkenää, kun olin reipas ja tein porrasjuoksut tuossa tovi sitten.

Loppusanat: Ainii löysin eilen täältä mun länsimaalaispelastuksen, sellasen piku kipsan mist saa toastei! Maailman paras juustotoast siellä on, ja piertlöökin saa mut en oo viel ostanu. Ai että jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti