Supertylsä päivitys. Anteeks. Kattokaa vaa kuvat jos ette jaksa lukee.

Kolmas, tai no toinen päivä opettamispuuhissa koulussa olikin sit ihan haistavittua.
Tosi ahistavaa kun ei puhu samaa kieltä niien tyyppien kaa, eli ei niinku voi komentaa niitä mitenkää. Kaikki huutaa ja mylvii eikä tajua mistään mitään. Olin maailman onnellisin kun se päivä loppu ja pääsin lähtee.

Himmeesti ihmisii, aamun superruuhka.

Olin laitellu mun FSL-tyypin kaa sähköpostii ja sainkin siltä sitten keskiviikkona sellasen aikataulusunnitelman, mis näky et mitä teen minäkin kellonaikana joka päivä. Eka tunti on perusenkkua, toka tunti piirustus- ja kädentaitohommia, kolmas laulelua ja loruja ja kaks vikaa pelei ja leikkei. Helpotti elämää ihan sikanaa kun en ite ois tajunnu varmaa ikin tehä minkäänlaista jakoa erilaisten aktivitteettien välillä ja oisin vaa tehny kaikkea randomilla.

Tyyppi tuli piirtelee mun sylii!

Jako on hyvä ja hieno, mut tiettykin pitää aina olla jotain ongelmia, ja mul on nyt se, et en oikeesti tiiä miten saa jonkun tunnin kulumaan jotain lorui ja laului tahkoes, varsinki ku en laula, ja varsinki ku ne ei tajua niistä loruista välttämättä ku muutaman sanan. Et kuka jaksaa jotain seittemää lausetta toistaa tunnin? Vaikka siihen ois liitettykin jotain liikeasioita mukaan. Oon mielikuvitukseton imbesilli ja ahistaa ku tuntuu et oon ihan paska ja huono ja turha.

Siinä teille lorua kerrakseen!

Oon myös ihan sika huono jossain leikkijutuis, tai no suurin ongelma on se, et ei oo kunnon tulkkia, jonka avulla sais joitain juttuja selitettyä niille lapsille. Niin esim. nyt sitten torstaina ne leikki ja teki sellasia asioita mitkä on niille ennestää tuttui ja mitä ne tietää.

Olin ajatellu, et koska meil on käytettävissä sellanen pieni ulkotila yläkerrassa, et vikan tunnin tai ainakin osan siitä vois aina olla siellä, koska tuol ei oo mitään välituntiasiaa, ja ne lapset on päivät kokonaaan sisällä, ja se on varmaa yks aika iso syy miks ne on niin hulivilei koko ajan. Ja ulkona olemises on se hyvä, et sit mun ei tarvii miettii mitä ne tekis kun ne osaa ite keksii.

Sanoin sitten torstaina siinä iltapäivällä yhelle niistä ohjaajista, kun luokkahuoneen desibelit oli jotain kuuroutumisluokkaa, et voitas mennä pihalle. Vastaukseksi sain intialaisen päänheiluttelun ja että ”puolen tunnin päästä”. Eli vitusti metelii ja levottomutta ja turhautumista, aika kulu, meni puol tuntii mut ei menty ulos. En sit jaksanu kommentoida asiaa, ehk siihen oli joku hyvä syy miksei. Lopulta se ohjaajatyyppi otti sellanen supertehokkaan hiljentämiskeinon käyttöön:

Kyl täälki osataa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torstai-iltana olikin sit sutinaa tääl guesthousessa, kun mun piti muuttaa alakertaan kun mun tilalle tonne ex-huoneeseen tuli joku toinen tyyppi. En oikeen tajunnu, et olikse tuplabookkaus vai olikse niin et mun ois alunperinki pitäny alkaa asuu tääl alakerras mis oon nyt, superpienes huonees yhen opiskelijatytön kaa. Kuulemma voin muuttaa takas ylös viikon päästä, jee!

Tässä tämä pikkuinen koppero

Mutta sitten, yhyy! Sain homoaidsin! Sinä iltana! Aivoihin sattui ja kurkkukurkkuseen, ja yöllä oli kuumetta ja sitten en mennyt perjantaina kouluun. Hain lohturuokaa, eli niitä ihania juustotoastei ja vaniljapirtelön, mut juustotoastit oli pilattu pestolla :(

Perjantai meni siis siinä sairastellessa, mut lauantaina oli jo hienompi olo niin menin kylille pyörii ja ostoksille. Ostin lapsuille uudet kynät, kun niil lapsilla on jotain ihan nysii ja sit ne aina taistelee kun joku pölli jonkun kynän. Aion askarrella niihin nimilaput, niin sit aina tietää kenen se oikeesti on jos joku koittaa nyysii. Suunnittelin, et tekisin illalla vähän ens viikon tuntisuunnitelmii, mut sit jossain kohtaa tajusin et mun korvat on turbolukossa, ja vähän kipiät. Ja koht ne oli ihan saatanan kipiät.

 Harmi vaan etten oikee tiiä et miten täällä noi lääkärihommat toimii, ja oli ilta. Lähdin siis kävelemään tota lähintä sairaalapaikkaa kohti, että oisin menny kyselemään et miten täällä oikee pitää toimia nyt kun tarttis lääkärii. Sitten mun yläkerran kämppis tulikin vastaan, ja sit sille itkin ja selitin et korvat räjähtää kohta. Se vei mut sit sinne ja onneks vei, kun ei siel ollu lääkäri paikalla, niin en ois kyl varmaa selvinny yksin kun en osaa paikallista kieltä. Sitten se määräs mulle antibiootit ja korvatipat sun muut, kun sekin on lääkäri, tosin hammaslääkäri mut kaipa nekin jostain jotain tietää? :D

Sain kuulla, että banaania en saa syyä jos on kipee, enkä tulista ruokaa, niin sitten käytiin kipsan kautta ja ostin leipää ja maitoo. Maitoa sitten join keitettynä, oli aika hyvää, en ois uskonu, maistu ihan mannapuurolle!

Näitä pieniä paholaisia ei intiaanit kuumeessa mutusta

Lääkkeet alko onneks sit auttaa illan aikana mut korvat on edellee superlukossa, ihanku ois pumpulii korvat täynnä.

Huomio, oon kirjottanu tän tekstin joskus viimeviikon keskiviikkona, eli nyt on menny viikko, eli nyt on kivempaa, mut siit sit kirjotan viikonloppuna!

Onko se sonni? Onko se kameli? Konni? Sameli? Se ja sama, kivet oli ainakin mahtavan kokoset, niitä ihastellessa astuin lehmän kakkaan. Tai no varmaan ton Samelin kakkaan.

Nää näien temppelit on vähän hienompii ku esim. Kouvolan keskustan kirkko

Ruoka on alkanu maistuu niin hyvälle et epäilen et siin on aina jotain huumetta. Lähtee taju ku on niin superherkkua, ja kieliki on vihdoin tottunu supertulisuutee.

Tää oli poser.